Tämä on siis lähtöisin unesta jonka näin muutama päivä sitten. Unessa vaaleahiuksinn jätkä puhui minulle, ja suurin osa runosta onkin nykäisty hänen puheistaan.

Hiljaista.
Vain tasaisen hengityksesi melodinen kaaos
kaikuu tässä olemattomassa ulottuvuudessa.
Kaunista.
Lumenvalkeat,kevyet höyhenet
leijailevat maahan naurusi saattelemana.
Todellista.
Katson sinivihreisiin silmiini ja tiedän,
etten ole koskaan ollut näin elossa.
Rauhallista.
Jäljellä on enää sydämiemme syke
oma turvallinen kosmokseni.

Näin unta sävelistä vesisateessa.