Joskus, kun mikään ei tunnu merkitsevän mitään Tulee tunne että on pakko tuntea edes jotain. Ja se jokin on kipua, metallisen lämmintä makua kielelläni ja suolaisia kyyneleitä jotka valuvat poskiani pitkin. Näinä päivinä mattoveitsi ja harppi ovat olleet parhaita ystäviäni ja ainoa joiden ansiosta en romahda täysin. Juuri nyt kukaan muu ei ymmärrä minua. Koulutoverini nauravat minulle ja kysyvät "miksi", mutta he eivät voi ymmärtää, koska he eivät elä samassa perheessä ja elämäntilanteessa kuin minä.
  Joskus tuntuu, että olen ihan yksin tässä tilateessa ja elämässä.