Tämä on niin hullua... Itken ilman syytä ja samalla nauran sydämeni pohjasta. Ei tällaista tapahdu. Olen kuin hullu joka nauraa alasti lumisateessa, kosmoksen ja seesteisyyden rikkova kaaoksen enkeli. Olen sekaisin, sekaisin, sekaisin, sekaisin. SEKAISIN!
 Tai ehken ole. Olen ennenkin paennut elämää takaisin varhaislapsuuden barbinukkeleikkeihin ja kääriytynyt sikiöasentoon itkemään keskelle huoneeni lattiaa. Olen juossut metiköissä ja ulvonut kuin mielenvikainen susi, puhunut puulle jota kutsuin Metsänhengeksi. Nyt kaikki nuo hullut asiat kiteytyvät tähän yhteen ainoaan hetkeen.

 Olen hullu. Olen vapaa. Olen yksin. Ja olen ONNELLINEN. Tunnen tuulen ihollani ensimmäistä kertaa...