Hitaasti mutta varmasti ylös, vitunmoista vauhtia ja kirkuen aivan pohjalle. Sieltä on niin rankka nousta takaisin huipulle, mutta aina se vain tapahtuu. Se hetki on vain niin lyhyt. Ennen uutta syöksyä pimeään ja tuntemattomaan tunneliin. Ehkä vielä joskus tulee se päivä, jona vaunu jumittuu jonnekin aivan ylös, jää sinne killumaan, vaikkakin hatarasti.

Minä uskon, minä toivon, en vain ole vielä keksinyt mitä rakkaus on.